Parempaa uutta vuotta kaikille!

Me käytiin vielä viiden jälkeen lenkillä Rambon kanssa.
Joku kelloa tuntematon henkilö ampui raketin tuossa asuinalueella ja Rambo sitä vähän hätkähti ja katsoi sitten silmät suurina minua. Jatkoimme normaalisti matkaa. Nyt se tuossa nukkuu, räiske käy pihalla aikamoisena.
Meillä ei siis onneksi ole paukkuherkkää koiraa, ainakaan toistaiseksi.

Olemme tässä nyt Rambon kanssa kotona ja puolen yön aikaan varmaan lähdetään käymään ihmisten ilmoilla. Tai sitten mulle käy niin, kuin viime ja sitä edellisenä vuonna ja nukahdan sohvalle puolen yön jälkeen. Vanha ei enää jaksa. :)

Mutta iloista ja turvallista uutta vuotta kaikille, muistakaa pitää koiristanne huolta ja ampua varovasti niitä raketteja.

Kuva lainattu microsoft clipart-sivuilta.

Kesän muistoja.

Jaahas, palataanko kesään?
Olimme elokuun loppupuolella kesälomareissulla Rambon synnyinseudulla, eli kävimme Seinäjoella.
Vietimme mukavan kesäpäivän Rambon kasvattajan luona, Rambo kävi samalla parturissa, eli se trimmattiin ensimmäisen kerran.

Yötä olimme Hotelli Sorsanpesässä, johon sai viedä koiria. Hotellissa oli onneksi aika hiljaista, Rambo kun ei ole tottunut, että oven takana mennä rapistaa milloin joku muu asukas tai siivoojaa. Meidän oli huone vielä melkein sivu-ulko-oven vieressä, joten siitä pääsi hyvin pissattamaan koiraa.
Huoneessa oli iso sänky, jossa Rambon kelpasi hyppiä. Pyydämme anteeksi niitä koirankarvoja. ;)

Juustonaksusta teen ihan mitä vaan...

Seuraavana päivänä veimme Rambon hoitoon kasvattajalle ja lähdimme käymään Tuurissa, allekirjoittanut kun ei ole siellä vielä aikaisemmin käynyt. Rambolla oli ollut kivaa siskon ja muiden kanssa peuhatessa, me ei juurikaan löydetty mitään Tuurista, mutta ihan ok paikka.

4.9 olimme Sastamalassa Keikyän Eräveikkojen järjestämässä ryhmänäyttelyssä.
Olin aivan hermoraunio ennen näyttelyitä ja tietysti se oma jännittäminen tarttui Ramboonkin.
Siitä tuli kyllä sellainen riiviö siellä... Sen mielestä kaikki valkoiset koirat oli ihan väärän värisiä ja ne piti kaikki haukkua. Lisäksi se veti remmissä niin paljon, kuin tuon kokoinen nyt voi vetää, lenkillä se ei kyllä yleensä vedä.
Kehässä en tiennyt miten päin olisin ollut.
No, Rambo meni niin hyvin, kuin emäntänsä osasi sen esittää. Emäntä ei kyllä halua enää ikinä mennä esittämään, ihan kamalaa. Rambo kyllä varmaan harjaantuu pienellä harjoittelulla ja kokemuksella, mutta emännästä en ole niin varma. Rambo sai siis JUN-EH:n ja ihan tyytyväinen olen.

Näyttelytrimmauksessa kävimme Tarmo Viirtelällä Tampereella ja olin todella tyytyväinen tulokseen, periaatteena kun oli vähemmän on enemmän ja Rambo ei ollut ihan sellainen sliipattu puli, joita joskus näkee vaan juuri sellainen "Rambomainen". (Kuvia ei tietystikkään ole.)

Laittelen tähän loppuun nyt vähän kesäkuvia, että saadaan tämäkin blogi ajantasalle ja voidaan taas keskittyä ajankohtaisiin asioihin.

Rambon Juli-sisko

Kesämies

Minni ja Juli (Tapsalla oli kurkkua...)