Hei vain tasapuolisesti kaikille!
Viime päivityksestä on kulunut vaatimattomasti yli puoli vuotta. Hups.
Siitä voikin päätellä, että on ollut vähän kiirettä koko kesä ja syksy.
Kesä meni rakentaessa taloa, loppusuoralla kun oltiin.
Elokuun loppupuolella oli sitten vihdoinkin muuttotarkastus.
Kun isä vielä nakeloi listoja kiinni kymmenen aikaan edeltävän iltana ja minä heiluin imurin kanssa, niin oli aika voittajafiilis, kun yhdeksän jälkeen tiistai-aamuna sain luvan muuttaa omaan kotiin!
Kaikenlaista muutakin ehti tapahtua kesän aikana ja joskus elämä heittää eri suuntiin ihmisen kanssa, josta niin paljon välittää. Joten muutimme sitten uuteen kotiimme Rambon kanssa kahdestaan. Ja tietysti rakkaat kaviolliseni tulivat mukana. Hevosten kuulumisia lisää myöhemmin niiden oman blogin puolella.
Pikkuhiljaa elämä on vakiintunut, vaikka meiltä puuttuukin vielä huonekaluja ja yksi huone on piukassa muuttolaatikoita. Koska minulla ei ole kirjoituspöytää tai hyllyjä, joihin niitä tavaroita laittaa... Ehkä tämä tästä. Nytkin koodaan vanhan keittiönpöydän vieressä, joka on ennakkoperintö mummolta ja joka ei todellakaan sovi talon sisustukseen... :D No, ajaa se asiansa.
Rambo vaikuttaa niin onnelliselta, vaikka turkki vaatisikin pienen parturissa käymisen...
Sen ei juurikaan tarvitse yksin olla, kun aamupäivällä äiti naapurista hakee sen noutamaan postia ja sitten se menee toiselle puolelle äidin seuraksi odottelemaan, että minä tulen töistä.
Viikonloppuisin, kun olen yöllä töissä se yleensä on yökylässä naapurissa.
Kiitos vain äidille ja isälle, kun jaksavat Rambon kanssa niin paljon olla. :)
Hoitipa Rambo jokin aikaa sitten vähän vahtikoiran hommia ja säikäytti yhden jakoauton kuskin. Kuski oli koputtamatta/kelloa soittamatta paukannut ovesta sisälle ja Rambo armottomalla rähinällä ovelle. Kuski jäi ulos ja löi oven kiinni. Äiti meni sitten katsomaan, niin kuski kalpeana tärisee terassilla ja sanoo: "Luulin, että sieltä tulee isokin koira."
Oppipahan soittamaan ovikelloa. ;)
Aloitimme myös uuden harrastuksen Rambon kanssa. Olemme käyneet juoksemassa. On tuolla pienellä koiralla armoton kunto. Se jaksaa hyvin juosta/osittain kävellä 4km lenkin. Kotiinpäin se tulee niin kovaa, että rapakuntoinen emäntä ei kyllä perässä pysy.
Meillä olisi ollut tuossa tilaisuus saada Rambolle seuraa, mutta budjetti tuli vastaan. En uskaltanut sijoittaa toiseen karvapalloon, kun talo oli niin loppusuoralla ja sähköliikkeen yms isot laskut tulossa. Rambon äiti ja siskohan saivat pentuja molemmat. No, ehkä myöhemmin. Tai sitten annan kodin jollekkin hylätylle reppanalle, niissä vain harvemmin on pieniä koiria. No aika näyttää ja kyllä tänne sitten tilanteita päivitellään. :)
Mutta me jäämme odottelemaan maan jäätymistä ja joulua ja Rambolla on synttäritkin huomenna!
Loppuun vielä kuva, jossa vilahtaa olohuoneemme ylpeys ja talon värimaailma.
Kuva on täysin lavastettu, Rambo ei tosiaankaan kelli missään takkatulen loisteessa. ;)
