torstai 12. tammikuuta 2012

How I met my Brad Pitt?

Rambon oikea nimihän on Taikasuden Brad Pittwolf.
Josta tulikin mieleeni:

Pitt:n kuva AP Photo/Stephen Chernin

Ihan kuin kaksi marjaa!

Mutta kuinka minä tapasin oman Brad Pittini?

Taustatietona sen verran, että Pitt on vuodesta 1994 ollut yksi suosikkinäyttelijöistäni. Veren vangit oli se leffa, josta tämä "fanitus" lähti. Kyllä, minulla oli teininä Brad Pitt-julisteita seinillä ja olen nähnyt ison osan hänen leffoistaan.

No, sitten halusin koiran. Menimme katsomaan Ramboa ja kysyin pentujen nimiä, että mitä niille oli suunniteltu. Julista piti tulla Angelina Jolie ja Rambon veljestä Bon Jovi. Minulle oli nostettu jo toinen urospennuista syliin ja sitten kerrottiin, että hänen nimensä on Brad Pitt.

Se oli kuulkaa kohtalo!
Rambo heräsi jossain vaiheessa ja kömpi johonkin pöydän alle pissalle ja tuli takaisin minun viereeni nukkumaan. Olin ihan myyty. Minä en valinnut pentua, pentu valitsi minut.

Olisimme saaneet vaihtaa pennun nimen, mutta koska en keksinyt mitään nasevaa, niin päätin, että Rambo saa pitää tuon kasvattajien keksimän nimen. Siihen kyllä lisättiin vielä rekkaamisen yhteydessä tuo wolf-pääte, johon olen todella tyytyväinen. Se liittyy kuitenkin tuohon kasvattajanimeen ja muillakin sisaruksilla on sama pääte, tai no tavallaan, ei Bhavatalla ole kuin yhden kirjaimen ero.

Viikonloppuna olimme Rambon kanssa metsäreissulla, hakemassa veljeäni töistä. Ramboa en tosin uskaltanut laskea irti, kun alkoi jo hämärtää, eikä siellä edes kauaa oltu. Meidän sunnuntaiselta ulkoilupäivältä on joitakin kuvia, en ole niitä vain vielä käynyt läpi. Laitan niitä seuraavaan postaukseen ja kerron vähän myös tämän vuoden suunnitelmista.

Nyt lähden tuon koiran kanssa lumitöihin.

Ai niin!
Meille oli ilmestynyt kaksi lukijaa! Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte omituisten juttujeni seurassa. Mukavilta vaikuttivat teidänkin bloginne, kun kävin niitä kurkkimassa.

lauantai 31. joulukuuta 2011

Parempaa uutta vuotta kaikille!

Me käytiin vielä viiden jälkeen lenkillä Rambon kanssa.
Joku kelloa tuntematon henkilö ampui raketin tuossa asuinalueella ja Rambo sitä vähän hätkähti ja katsoi sitten silmät suurina minua. Jatkoimme normaalisti matkaa. Nyt se tuossa nukkuu, räiske käy pihalla aikamoisena.
Meillä ei siis onneksi ole paukkuherkkää koiraa, ainakaan toistaiseksi.

Olemme tässä nyt Rambon kanssa kotona ja puolen yön aikaan varmaan lähdetään käymään ihmisten ilmoilla. Tai sitten mulle käy niin, kuin viime ja sitä edellisenä vuonna ja nukahdan sohvalle puolen yön jälkeen. Vanha ei enää jaksa. :)

Mutta iloista ja turvallista uutta vuotta kaikille, muistakaa pitää koiristanne huolta ja ampua varovasti niitä raketteja.


Kuva lainattu microsoft clipart-sivuilta.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Kesän muistoja.

Jaahas, palataanko kesään?
Olimme elokuun loppupuolella kesälomareissulla Rambon synnyinseudulla, eli kävimme Seinäjoella.
Vietimme mukavan kesäpäivän Rambon kasvattajan luona, Rambo kävi samalla parturissa, eli se trimmattiin ensimmäisen kerran.

Yötä olimme Hotelli Sorsanpesässä, johon sai viedä koiria. Hotellissa oli onneksi aika hiljaista, Rambo kun ei ole tottunut, että oven takana mennä rapistaa milloin joku muu asukas tai siivoojaa. Meidän oli huone vielä melkein sivu-ulko-oven vieressä, joten siitä pääsi hyvin pissattamaan koiraa.
Huoneessa oli iso sänky, jossa Rambon kelpasi hyppiä. Pyydämme anteeksi niitä koirankarvoja. ;)
Juustonaksusta teen ihan mitä vaan...

Seuraavana päivänä veimme Rambon hoitoon kasvattajalle ja lähdimme käymään Tuurissa, allekirjoittanut kun ei ole siellä vielä aikaisemmin käynyt. Rambolla oli ollut kivaa siskon ja muiden kanssa peuhatessa, me ei juurikaan löydetty mitään Tuurista, mutta ihan ok paikka.

4.9 olimme Sastamalassa Keikyän Eräveikkojen järjestämässä ryhmänäyttelyssä.
Olin aivan hermoraunio ennen näyttelyitä ja tietysti se oma jännittäminen tarttui Ramboonkin.
Siitä tuli kyllä sellainen riiviö siellä... Sen mielestä kaikki valkoiset koirat oli ihan väärän värisiä ja ne piti kaikki haukkua. Lisäksi se veti remmissä niin paljon, kuin tuon kokoinen nyt voi vetää, lenkillä se ei kyllä yleensä vedä.
Kehässä en tiennyt miten päin olisin ollut.
No, Rambo meni niin hyvin, kuin emäntänsä osasi sen esittää. Emäntä ei kyllä halua enää ikinä mennä esittämään, ihan kamalaa. Rambo kyllä varmaan harjaantuu pienellä harjoittelulla ja kokemuksella, mutta emännästä en ole niin varma. Rambo sai siis JUN-EH:n ja ihan tyytyväinen olen.

Näyttelytrimmauksessa kävimme Tarmo Viirtelällä Tampereella ja olin todella tyytyväinen tulokseen, periaatteena kun oli vähemmän on enemmän ja Rambo ei ollut ihan sellainen sliipattu puli, joita joskus näkee vaan juuri sellainen "Rambomainen". (Kuvia ei tietystikkään ole.)

Laittelen tähän loppuun nyt vähän kesäkuvia, että saadaan tämäkin blogi ajantasalle ja voidaan taas keskittyä ajankohtaisiin asioihin.

Rambon Juli-sisko

Kesämies

Minni ja Juli (Tapsalla oli kurkkua...)

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Rambo 1v!

Onnea meidän ihanalle pikku veijarille!

Ensimmäinen kriittinen vuosi on takanapäin ja olen saanut pidettyä tuon jässikän hengissä!

Kyllä se vuodessa on kasvanut ja oppinut paljon uusia juttuja.
Joskus kysyn itseltäni; miksi otit koiran?
Sitten tuo pieni karvakasa tulee tapittamaan noilla suloisilla silmillään, enkä enää mieti miksi.

Tänään on syöty vähän herkkuja ja ostin Rambolle uuden lelun (ihan niinkuin sillä ei olisi niitä tarpeeksi...). Se kyllä repi siltä jo silmät irti, onneksi ne oli sellaiset ommellut silmät, eikä mitkään napit tai helmet tai muut muoviset...

Onnittelut myös Juli-siskolle ja Bhavata-veljelle!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Uuden koiranomistajan käsikirja, osa 1.

Nyt täytynee todeta, että aika menee kyllä äärimmäisen nopeasti.
Olen viimeksi kirjoittanut kesäkuussa ja kohta on joulu!

Uusia kuvia ei paljonkaan ole, tapahtumia sitäkin enemmän. Puran niitä kuitenkin joku toinen päivä, pohjustan aiheita vähän ja jaan teidän kanssanne nyt ensimmäisen osan "Uuden koiranomistajan käsikirjasta". Tänään käsittelemme aihetta; näyttelyyn ilmoittautuminen ja valmistautuminen.
_________________________________________________

Koska uutena koiranomistajana kaikki koiraan ja sen elämään liittyvät tapahtumat ovat, noh, uusia, on hyvä, että jostain saa apua, kun sitä tarvitsee.
Kaikki koirat eivät käy näyttelyissä, mutta mikäli aijot koirasi sellaisiin ilmoittaa, on hyvä lukea seuraavat ohjeet.

1. Seuraa Kennelliiton sivujen kautta vuoden näyttelykalenteria. Valitse lähellä olevat näyttelyt, reissut ovat muutenkin puuduttavia ja pitkiä, joten parempi, jos edes matka ei ole pitkä.

2. Päätä mihin näyttelyihin ilmoitat ja tarkista ilmoittautumisaikataulut. Näyttelyihin pitää ilmoittaa kuukausia ennen tapahtumaa ja yleensä lähempänä aikarajaa ilmoittautuminen on kalliimpaa. Siksi kannattaa ilmoittautua, kun siinä vielä säästää muutaman euron.

3. Pyydä töistä vapaata ja järjestä päivä muutenkin vapaaksi ja mielellään myös edeltävä päivä, että ehdit stressata kunnolla ja laittaa koiran + varusteet kuntoon.

4. Muista hankkia näyttelyhihna ja varmista, että koiran rokotukset ovat kunnossa, ilman rokotuksia ei näyttelyihin ole mitään asiaa.

5. Unohda ilmoittaa koira ja ilmoita + maksa ilmoittautuminen viimeisenä iltana.

6. Nyt sinulla on kuukausi-kaksi aikaa stressata.

7. Unohda tilata trimmausaika ja soittele kaikki lähialueen trimmaajat läpi saadaksesi koirasi näyttelytrimmiin. Suostu menemään trimmaukseen vaikka aamukuudelta, jos vain saat ajan.

8. Harjoittele koiran kanssa kehässä kulkemista ja pöydällä olemista, sekä paikallaan seisomista.
9. Tuskaile, kun et tiedä mitä näyttelyissä pitäisi olla koiran, hihnan ja rokotustodistuksen lisäksi mukana.

10. Mieti mitä itse laitat päällesi ja mitä jos sataa ja näyttelyt ovat ulkona?

11. Pese koira näyttelyitä edeltävänä iltana. Taistele takkuuntuvan aluskarvan kanssa ja föönaa koiraa kuivaksi aamuyön pikkutunneille saakka. Muistithan siistiä korva- ja tassukarvat jo viikko sitten, etteivät ne näytä saksituilta? Kynnetkin voi leikata ja hampaat pestä.

12. Mene yöksi töihin, että olet näyttelypäivänä mahdollisimman väsynyt. Älä nuku ollenkaan, koska jännität niin paljon.

13. Ota avustaja mukaan. Että joku ottaa koiran kiinni, jos pyörryt.

14. Lähde hyvissä ajoin matkaan, että ehdit paikalle hyvissä ajoin. Koirien rokotustodistukset tarkastetaan yleensä ilmoittautumisen yhteydessä ja kehäkin saattaa olla hukassa, joten varaa aikaa.

15. Etsi kehän läheltä hyvä paikka, missä odotella omaa vuoroa. Huomaa, että kaikilla muilla on hienot näyttelyteltat, trimmauspöydät, grilli, kampaaja, jääkaappipakastin ja henkivartija mukana. Päätä tulla ensi kerralla omakotitalon kokoisella matkailuautolla paikalle ja palkata koiralle oma sisäkkö.

16. Huomaa, että koirasi on vaihtanut persoonaa ja narun päässä tempoo puolihullu haukkuva pikkuhirviö, joka yrittää tappaa kaikki ja tärvellä turkkinsa.


17. Kilpakumppanit näyttävät kaikki todella hyviltä ja kolme kertaa pienemmiltä, kuin oma koirasi. Olet varma, että tuomari heittää koiran ylisuurena kehästä. Kuuntele hymyillen, kun toisen luokan koiran omistajan mielestä koirasi on "hirveän iso" ja kyselee, onko se varmasti pomeranian. (Ei, tämä on kaukkari.)

18. Hermoile lisää. Koira ei rauhoitu ja yrittää koko ajan istua ja saada pyllynsä täyteen santaa.

19. Mene kehään, kun tuomari saapuu kymmenen minuuttia myöhässä.

20. Toivo, ettei koira pure tuomaria, kun tämä tulee katsomaan koiraa.

21. Unohda miten hyvin koira meni mätsäreissä, niin ei käy oikeissa näyttelyissä.
Tuomari kopeloi koiraa ja haluaisi katsoa sen hampaat. Hän myös puhuu hassua kieltä siitä miten häntä on jossain missä sen ei pitäisi olla ja korvissa on vaikkua.

22. Huomaa, että kehä on ohi. Jos et päässyt jatkoon, niin muista hakea arvostelulappu.

23. Tärise holtittomasti ja hikoile litra pelkästä helpotuksesta, että se on ohi.

24. Yritä tavata mitä arvostelupöytäkirjassa lukee. Poikkea kotimatkalla apteekissa suomennuttamassa siansaksaa muistuttava teksti.

25. Osta lakua ja koiralle kilo herkkuja myyntikojuista. Nouda arvontapalkintona voittamasi poppanaliina tai kirves.

26. Lähde kotiin. Anna koiran kieritellä nurmikolla ja olla koira. Mieti tarkkaan ilmoitatko seuraaviin näyttelyihin.

_________________________________________________

No joo, olihan se kieliposkella kirjoitettu, mutta oli siinä oikeasti muutama huomionarvoinen juttukin. Mutta jätetään tuo meidän näyttely-keissi seuraavaan kertaan, yritän palailla loppuviikosta. Kuvat lainattu microsoft clipart-sivustolta.

Hyvää syksyn jatkoa kaikille!

torstai 2. kesäkuuta 2011

Helatorstai.

Oltiin Rambon kanssa tänään mätsäreissä Vammalassa.

Valmistautuminen alkoi eilen, kun töiden jälkeen pesin Rambon. Se on kyllä hauskan näköinen märkänä, ihan kuin se olisi päällystetty huovalla. Rambo yritti jokusen kerran paeta paikalta, mutta antoi kyllä hyvin pestä itsensä. Tassut ja korvat siistin jo viikonloppuna ja kynnet leikkasin samalla. Eilen harjasin sen jonkun 7x. Karva alkaa nyt hiljalleen vaihtua ja tuntuu, että se on koko ajan takussa.

Rambo pesun jäljiltä, föönausta odottaessa.

Pesun jälkeen meillä leijaili sellaisia mustia karvapilviä. Shampoopullon kyljessä kyllä luki, että "estää irtokarvojen leijailun"... Hmm... Eihän nuo tietysti ole yksittäisiä karvoja vaan leijuvat ryhmissä.

Mätsärit alkoivat puolilta päivin. Unohdin rekisteripaperin kotiin ja jouduin hakemaan sen, mutta hyvin kerittiin silti. Ilmoittautumisen jälkeen oli toisessa kehässä pieni harjoitus pienille koirille. Tuomari neuvoi seisottamista pöydällä ja koiran esittämisessä.

Lapsi ja koira-luokka meni ensin ja sitten alkoi pikku pennut-luokka, johon me oltiin menossa. Esiintyminen oli numerolla 33, joten hetken jouduimme vuoroa odottamaan. Onneksi, ehdin vähän katsoa muista mallia, että miten siellä kehässä pitäisi heilua.

Meillä oli parina sellainen pikkuinen collie, joka oli hirveän arka. Rambo taas puolestaan esiintyi varsin mallikkaasti, ei edes hyppinyt käveltäessä. Pöydälläkin oli hienosti, vaikkakaan hampaita ei oikein olisi antanut tutkia. Tuomari kehui Ramboa suloiseksi. Saimme punaisen.

Pääsimme siis punaisten kehään, jossa oli (muistaakseni) viisi koiraa.
Ramboa ei kiinnostanut seistä paikallaan, vaan kaikkea piti tutkia ja pyöriä ja namin nähtyään alkoi "Hei osaan istua, anna namia"-heiluminen.

Yllätyin iloisesti, kun tuomari käveli meidän luoksemme, palkiten meidät kakkosina ja sanoen että "Toiseksi tulee Rambo, joka hurmasi vauvakarvallaan."


Voi mikä riemun päivä! Rambo sai myös pienen luun.
Jäätiin vielä hetkeksi katselemaan kehiä ja lähdettiin sitten kotiin.
Onneksi ei ollut kovin kuuma päivä ja pieni tuulenvirekkin kävi, olisi tuolla voinut olla muuten vähän kuuma turkissaan.


Sastamalassa pitäisi olla muutamat mätsärit tässä lähiaikoina, täytyy harkita, jos mentäisiin, tämä ainakin oli kiva kokemus. Erityisen ylpeä olen Rambosta, kun se käyttäytyi niin hienosti sekä kehässä ja sen ulkopuolella. Ei haukuttu muita koiria, eikä ihmisiä.

Tämän kuvan myötä Rambo lähettää vanhemmilleen terveisiä; perästä tullaan!

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kesän korvalla.

Pientä päivityskatkoa havaittavissa...

Emme kuitenkaan ole kadonneet kartalta, täällä sitkeästi ollaan.
Kesä on saapunut keskuuteemme, vaikkei sitä heti uskoisi, kun ulos katsoo. Puut ovat vaakasuorassa tuulesta ja vettä sataa. Sopiva hetki siis siirtää kuvia koneelle ja päivitellä blogia!

Kevät on mennyt melko nopeasti. Ensin ihmeteltiin, kun lumet hävisi. Asioilla käytiin hangella, niin kauan, kun niitä löytyi, onneksi onnistuvat ilman luntakin. Oman tontin rajat on ollut opettelun kohteena. Mutta kyllä Rambo edelleen syyllistyy naapuriin juoksemiseen, jos huomaa, että pihalla on joku. Myös leikatun nurmikon syöminen on superkivaa. Vielä hauskempaa on piehtaroida siinä ja juosta karkuun sen jälkeen. Vähemmän kivaa on joutua harjattavaksi tämän episodin jälkeen, mukavampi olisi viedä ruohot sisälle.

Rambo on osallistunut myös maatilan töihin. Oltiin polttopuita pinoamassa muutamana päivänä ja Rambo ajeli isän kanssa traktorilla! Tallillakin käytiin katsomassa hevosia, ne oli Rambosta pelottavia. Lisäksi poikettiin yksi lauantai-ilta töissä antamassa asiakkaalle oikeita varaosia ja Rambo käyttäytyi kovin hienosti, kyllä siitä vielä varaosamyyjä tulee.

Rambo on ollut myös hoidossa vanhemmillani muutamaan otteseen ja Bellakin on käynyt sen kanssa leikkimässä. Rambo osaa jo varsin tottuneesti hakea isän sukat kengistä ja pöllyttää äidin kukkien koristeet ympäri lattioita. Kyllä on etevä kaveri!

Kesäksi on suunniteltu mätsäreissä käymistä ja muutamat näyttelytkin voisi olla ajankohtaiset. Kunhan vedet lämpenevät, niin ajattelin kokeilla, että tykkääkö Rambo uimisesta, tosin taidan laittaa sille pannan ja hevosten juoksutusliinan, ettei virta vie sitä joella. Saakohan noin pienelle pelastusliivejä, voitaisiin mennä vaikka veneilemään.

Lisäksi otetaan kesälomareissulle Rambo mukaan ja lähdetään käymään sen kotikonnuilla. Kesää siis odotellessa.