Sosialistumista ja vatsanpuruja.

Taas on jokunen hetki vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin.
Kaikenlaista on sen jälkeen tapahtunutkin.

Muutama viikko sitten kävimme Rambon kanssa ottamassa rokotuksen. Eläinlääkärireissu meni hyvin, Rambo käyttäytyi nätisti eikä pelännyt edes pöydällä oloa. Lekuri sanoi, että pentu saattaa olla pari päivää vähän väsynyt ja rokotus voi nostaa kuumeen. Rambo otti sen kuitenkin jonain piristysruiskeena ja juoksi ympäri kämppää samaan tahtiin, kuin aina ennenkin.

Toisiin koiriin ollaan myös tutustuttu, joskin vaihtelevalla menestyksellä.
Sukulaiskoira Bella suhtautui riehuvaan pentuun äidillisellä lempeydellä, vaikkakin jossain vaiheessa vähän ärähdettiin, kun toinen ei tajunnut lopettaa. Kävimme myös hiihtolomaviikolla Äetsässä koirahallilla pentujen peuhutunnilla, mutta siellä oli meidän lisäksi vain yksi pentu ja sitäkin Rambo pelkäsi, vaikka ei se kovasti isompi edes ollut.

Viime viikolla kävimme myös samaisella hallilla pentutottelevaisuudessa. Siellä oli kaksi muuta meidän lisäksi ja kokoero oli luonnollisesti valtava. Mutta Rambo oli kaikkein rohkein! Siellä oli kaikkia pieniä harjoituksia, kuten hihnakäyttäytymistä ja huomioimista, luoksetuloa ym. Yksi tehtävä oli mennä läpi 5-6 metriä pitkästä agilityputkesta joka rapisi ja hytkyi. Ensin ei Rambo uskaltanut mennä, mutta kun Isäntä tuli päästämään irti ja minä menin toiseen päähän huutamaan, niin johan tuli ja juosten. Muita koiria ei putkeen saatu edes menemään. Tässä nähtiin siis tämä pienen koiran leijonanrohkeus.

Viime perjantaina Rambo oli vähän kipeä. Aamulla se oli ok, söi ja riehui normaalisti. Kun tulin ruokatunnille, se vinkui ja oli tosi apaattinen, ei halunnut tulla ulos ym. Virkistyi vähän ja oli melkein normaali ja uskalsin mennä takaisin töihin. Kun tulin töistä oli herra taas samanlainen. Vingahteli välillä tosi korkealla äänellä. Rupesin soittamaan jo eläinlääkärin päivystävään numeroon, kun herra päätti piristyä ja loppuillan se oli ihan normaali, söi ym. Yöllä sitten vinkuminen alkoi taas ja nukuttiin koko porukka kyllä todella huonosti. Rambo saattoi yhtäkkiä vingahtaa kimeästi, kiertää ja pyöriä ja nukkua taas muutaman tunnin. Aamulla sain houkutella sen ulos ja Rambo teki todella isot kasat ja vähän ajan päästä pyysi taas ulos ja teki samanlaiset. Sen jälkeen mentiin taas vanhaan malliin, ei sattunut vatsaan enää! Ilmeisesti jotain pikku ummetusta/muuta vatsanpurua, mutta ohi meni ja hyvä niin! (Miksi eläimet päättävät aina sairastua viikonloppuna, kun päivystävää ei saa varmasti mistään kiinni?)

Ollaan myös käyty pienillä noin 1-1,5 km kävelylenkeillä. Aikaa menee yleensä puoli tuntia, riippuu vähän kuinka kauan nuuskitaan mitäkin ja kuinka monta mielenkiintoista ihmistä, autoa tms tulee vastaan. Tai jos nähdään jännä traktori ja pelottavia koiria. Rambolla on ollut pimeällä päällä heijastinliivi, joka kylläkin kaipaa vähän pienennystä, muuten on ihan hyvä.


Näihin tunnelmiin tällä kertaa, palailen taas.

ps. Blogin tilastoista näen mistä päin maailmaa sivuilla on surffattu, yksi klikkaus oli Serbiasta! Terveisiä vain sinne!