Yksin kotona.

Ennen meillä oli siistiä, nyt meillä on koira.


Herra oli kotona yksin 1½ tuntia. Yleensä se nukkuu, nyt oli sisustettu.


Rambon sisustuspalvelu käytettävissä myös muille, ota rohkeasti yhteyttä!

Sosialistumista ja vatsanpuruja.

Taas on jokunen hetki vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin.
Kaikenlaista on sen jälkeen tapahtunutkin.

Muutama viikko sitten kävimme Rambon kanssa ottamassa rokotuksen. Eläinlääkärireissu meni hyvin, Rambo käyttäytyi nätisti eikä pelännyt edes pöydällä oloa. Lekuri sanoi, että pentu saattaa olla pari päivää vähän väsynyt ja rokotus voi nostaa kuumeen. Rambo otti sen kuitenkin jonain piristysruiskeena ja juoksi ympäri kämppää samaan tahtiin, kuin aina ennenkin.

Toisiin koiriin ollaan myös tutustuttu, joskin vaihtelevalla menestyksellä.
Sukulaiskoira Bella suhtautui riehuvaan pentuun äidillisellä lempeydellä, vaikkakin jossain vaiheessa vähän ärähdettiin, kun toinen ei tajunnut lopettaa. Kävimme myös hiihtolomaviikolla Äetsässä koirahallilla pentujen peuhutunnilla, mutta siellä oli meidän lisäksi vain yksi pentu ja sitäkin Rambo pelkäsi, vaikka ei se kovasti isompi edes ollut.

Viime viikolla kävimme myös samaisella hallilla pentutottelevaisuudessa. Siellä oli kaksi muuta meidän lisäksi ja kokoero oli luonnollisesti valtava. Mutta Rambo oli kaikkein rohkein! Siellä oli kaikkia pieniä harjoituksia, kuten hihnakäyttäytymistä ja huomioimista, luoksetuloa ym. Yksi tehtävä oli mennä läpi 5-6 metriä pitkästä agilityputkesta joka rapisi ja hytkyi. Ensin ei Rambo uskaltanut mennä, mutta kun Isäntä tuli päästämään irti ja minä menin toiseen päähän huutamaan, niin johan tuli ja juosten. Muita koiria ei putkeen saatu edes menemään. Tässä nähtiin siis tämä pienen koiran leijonanrohkeus.

Viime perjantaina Rambo oli vähän kipeä. Aamulla se oli ok, söi ja riehui normaalisti. Kun tulin ruokatunnille, se vinkui ja oli tosi apaattinen, ei halunnut tulla ulos ym. Virkistyi vähän ja oli melkein normaali ja uskalsin mennä takaisin töihin. Kun tulin töistä oli herra taas samanlainen. Vingahteli välillä tosi korkealla äänellä. Rupesin soittamaan jo eläinlääkärin päivystävään numeroon, kun herra päätti piristyä ja loppuillan se oli ihan normaali, söi ym. Yöllä sitten vinkuminen alkoi taas ja nukuttiin koko porukka kyllä todella huonosti. Rambo saattoi yhtäkkiä vingahtaa kimeästi, kiertää ja pyöriä ja nukkua taas muutaman tunnin. Aamulla sain houkutella sen ulos ja Rambo teki todella isot kasat ja vähän ajan päästä pyysi taas ulos ja teki samanlaiset. Sen jälkeen mentiin taas vanhaan malliin, ei sattunut vatsaan enää! Ilmeisesti jotain pikku ummetusta/muuta vatsanpurua, mutta ohi meni ja hyvä niin! (Miksi eläimet päättävät aina sairastua viikonloppuna, kun päivystävää ei saa varmasti mistään kiinni?)

Ollaan myös käyty pienillä noin 1-1,5 km kävelylenkeillä. Aikaa menee yleensä puoli tuntia, riippuu vähän kuinka kauan nuuskitaan mitäkin ja kuinka monta mielenkiintoista ihmistä, autoa tms tulee vastaan. Tai jos nähdään jännä traktori ja pelottavia koiria. Rambolla on ollut pimeällä päällä heijastinliivi, joka kylläkin kaipaa vähän pienennystä, muuten on ihan hyvä.


Näihin tunnelmiin tällä kertaa, palailen taas.

ps. Blogin tilastoista näen mistä päin maailmaa sivuilla on surffattu, yksi klikkaus oli Serbiasta! Terveisiä vain sinne!

Shoppailua.

Tänään käytiin Kokemäellä Musti&Mirri-liikkeessä hakemassa Rambolle ruokasäkki. Mukaan tarttui kaikkea muutakin pientä, kuten hampaita puhdistava luu, tölkkiruokaa, kong ja suihketta, joka auttaa harjauksessa.

Kokeilin suihketta heti kotona ja oli kyllä todella hyvä tuote! Turkki oli helpompi harjata ja jäi tosi pehmeäksi!

Tassusaksia ei ollut, mutta taidan tilata ne netin kautta, siellä oli jotain muutakin, mitä voisin ottaa samaan kuormaan.

Ensi viikolle onkin tiedossa kaikkea jännää.
Maanantaina olisi rokotusaika eläinlääkärillä ja torstaina olisi tarkoitus mennä Äetsään koirahallille pentujen peuhutunnille. Toivottavasti sinne tulee muitakin pieniä pentuja, että Rambo pääsee leikkimään.

Pakkaset on nyt hetkeksi ainakin historiaa ja meidän remmikoulutus alkaa olla siinä vaiheessa, että voidaan kohta siirtyä ulos. Koirahallilla on myös maanantaisin pentujen koulutusryhmä, tunnin lopuksi leikitään. Siellä voisi ruveta käymään, niin saisi Rambo tutustua muihin samalla.

Smooth Criminal

Lauantain vierailu meni ihan hyvin. Yhdelle matolle pääsi pisut ja nekin sanomalehden viereen... Mutta ei onneksi sille turkkilaiselle matolle. ;)

Koko tämän iltapäivän ja illan Rambo on juossut ihan hulluna ympäri kämppää. Remmikäyttäytymistä on harjoiteltu sisätiloissa, jos vaikka päästäisiin pikku lenkeille, kunhan nuo pakkaset tuosta (toivottavasti) alkavat kohta lauhtua.

Eilen Rambolla olikin jänniä hetkiä. Mentiin postilaatikolle hakemaan postia. Lumikasan päällä istui iso varis. Rambo tietty kovana jätkänä haukkumaan moiselle. Varista tosin ei kiinnostanut tippaakaan. Naapurin koira sen sijaan kuuli haukunnan ja tuli nurkalle haukkumaan. Ikinä en ole nähnyt Rambon liikkuvan niin kovaa, kun se ampaisi takaisin kotipihaan. Hain sen sitten roskiksen luota, kahden lumikasan välistä ja vein sylissä postilaatikolle. Oikein rohkeuden huipentuma. Tänään käytiin hakemassa posti ihan normaalisti, ilman naapurin pelottavia koiria tai hervottoman kokoisia variksia.

Liityin Pomeranian-foorumille, katsotaan tuleeko sinne kirjoiteltua mitään. Laitan linkin tuohon sivuun, jos joku muukin haluaa poiketa.

Arkea.

Jaahas.

Melkein kaksi viikkoa koiranomistajana on kulunut ja nopeasti ovatkin kuluneet!

Ensimmäiset päivät olivat aikamoista totuttelua puolin ja toisin, mutta nyt asiat luistaa jo rutiinilla. Rambo roikkuu jo sujuvasti housunpuntissa ja levittää lelunsa ympäri keittiön tai olohuoneen lattiaa.

Harmillisena takaiskuna tulivat nämä järkyttävät pakkaset, jotka vähän rajoittavat pikkuherran ulkoilua. Asioilla käydään nopeasti pihalla ja sitten äkkiä sisälle. Mutta Rambo osaa pyytää pihalle ja tekee suurimman osan asioistaan sinne ja siitä olen erittäin ylpeä. Kyllähän meillä on pissitty sanomalehdelle ja sen viereen ja matolle ja vessan lattialle ja pesuhuoneeseen, mut ei se oo niin justiinsa. Aina ei kerkiä pyytämään ulos tai tyhmät ihmiset ei tajua, et taas olis hätä, vaik just kävin 5 min. sitten..

Useaan otteeseen on harmittanut myös videokameran puute, mitä loistavaa kuvamateriaalia olisinkaan saanut pikkukoiran iltahulluttelusta, jossa karvakuula juoksee ympäri kämppää milloin mikäkin suussaan, liinat kiinni ja toiseen suuntaan, pari kierrosta takkaa ympäri ja eteiseen... Kyllä pienellä koiralla sitten on kivaa, pakko myöntää.


Kouluttaminen aloitettiin tietenkin samana päivänä, kun kotiin tultiin.
Luokse tulo: jep
Tuntee nimensä: jep
Istuminen: vaihteleva menestys
Jätä: jep
Irti: vaihteleva menestys

Vähän ollaan harjoiteltu myös hihnassa kulkemista ja sitä ettei aina tarvitsisi hyppiä vaikka onkin pieni. Pöydällä oloa on myös treenattu.
Vielä on työsarkaa runsaasti ja tietysti vähän pelottaa, että tuleeko tuostakin nyt sellainen räksyttävä pikkukoira vai saanko sen kasvatettua "kuriin ja nuhteeseen"..?

Ensi kesän näyttelyitä jo katselin sillä silmällä ja Pöytyällä olisi varsin mukavan oloiset näyttelyt, ehkä ilmoitan Rambon niihin, ilmoittamisaikaa on kuitenkin vielä kuukausitolkulla. Mutta ehkä me kuitenkin ensin käydään jossain mätsäreissä ja käyn itse ainakin Tampereen näyttelyissä tutustumassa menoon.
Rambolla kävi viime viikon vaihteessa runsaasti vieraitakin ja tänään olemme menossa vastavierailulle vanhempieni luokse. Saas nähdä miten käy...

Hän on täällä tänään!

Eilen oli siis se onnenpäivä, kun Rambo haettiin kotiin.
Keli Seinäjoelle ja takaisin oli hyvä.

Rambo nukkui lähes koko matkan ja käveli itse sisälle ulko-ovesta.
Sen jälkeen alkoi valtava riehuminen, uusi koti tuli tutkittua siinä sivussa.
Ennen nukkumaan menoa tuli äitiä ikävä ja kovasti etsittiin kuljetuskopin luota mammaa, kun siellä se haisi, mutta missään ei näkynyt.

Yön nukkui kuljetuslaatikossaan, vähän vinkui, mutta rauhoittui, kun annoin sen haistaa kättäni. Yö meni hyvin, joskaan en itse sitten nukkunutkaan niin pitkään, kuin luulin..

Aamulla käytiin heti pissalla pihalla, mutta isommat hädät tehtiin sitten tyylikkäästi sisälle... No, ehkä tämä tästä.

Pentu on syönyt ja juonut ihan hyvin ja leikkii innoissaan. Pihalla on käyty ihmettelemässä, onneksi asutaan rauhallisella alueella, eikä näin sunnuntaisin muutenkaan ihan hirveää hälinää ole.

Kuvaaminen ei oikein tahtonut onnistua, jätkä on kyllä aika linssilude, mutta aina liian lähellä kameraa.

Odottavan aika on pitkä.

Viikon päästä tuossa lattialla juoksentelee pieni karvakasa, josta ei aina tiedä miten päin se on.

Olen NIIN täpinöissäni, että tuskin maltan odottaa vielä viikkoa.

Edellisviikolla kävin ostamassa Rambolle tarvikkeita ja nyt kaikki pitäisi olla valmiina, leluja toki voisi aina ostaa lisää, mutta niitä kerkiää kyllä myöhemminkin. Sain myös lahjakortin valokuvausliikkeeseen, jossa saa käydä ilmaiseksi kuvauttamassa lemmikkinsä. Kuvat osallistuvat myös johonkin "Suloisin lemmikki"-äänestykseen, eli kai siinäkin voisi sitten voittaa jotakin, jos sattuisi pärjäämään. Ainoa ongelma on, että koiran kanssa tarvis lähteä Poriin. Matka ei ole pitkä, mutta ajan järjestäminen voi olla pienimuotoinen ongelma.

Ajattelin liittyä Pienpystykorvat ry:n, saisin tuon jäsenlehden kotiin.
Lisäksi olen jo bongaillut koiranäyttelyitä lähiseudulta, vaikka Rambo ei saa niihin vielä moneen kuukauteen osallistuakkaan. Toivottavasti Huittisten seudulla on edes yhdet mätsärit ensi kesän aikana, että voidaan mennä harjoittelemaan.

Palaillaan viikon päästä, kun olen ensimmäisen kerran herännyt koiranomistajana.