Kesän korvalla.

Pientä päivityskatkoa havaittavissa...

Emme kuitenkaan ole kadonneet kartalta, täällä sitkeästi ollaan.
Kesä on saapunut keskuuteemme, vaikkei sitä heti uskoisi, kun ulos katsoo. Puut ovat vaakasuorassa tuulesta ja vettä sataa. Sopiva hetki siis siirtää kuvia koneelle ja päivitellä blogia!

Kevät on mennyt melko nopeasti. Ensin ihmeteltiin, kun lumet hävisi. Asioilla käytiin hangella, niin kauan, kun niitä löytyi, onneksi onnistuvat ilman luntakin. Oman tontin rajat on ollut opettelun kohteena. Mutta kyllä Rambo edelleen syyllistyy naapuriin juoksemiseen, jos huomaa, että pihalla on joku. Myös leikatun nurmikon syöminen on superkivaa. Vielä hauskempaa on piehtaroida siinä ja juosta karkuun sen jälkeen. Vähemmän kivaa on joutua harjattavaksi tämän episodin jälkeen, mukavampi olisi viedä ruohot sisälle.

Rambo on osallistunut myös maatilan töihin. Oltiin polttopuita pinoamassa muutamana päivänä ja Rambo ajeli isän kanssa traktorilla! Tallillakin käytiin katsomassa hevosia, ne oli Rambosta pelottavia. Lisäksi poikettiin yksi lauantai-ilta töissä antamassa asiakkaalle oikeita varaosia ja Rambo käyttäytyi kovin hienosti, kyllä siitä vielä varaosamyyjä tulee.

Rambo on ollut myös hoidossa vanhemmillani muutamaan otteseen ja Bellakin on käynyt sen kanssa leikkimässä. Rambo osaa jo varsin tottuneesti hakea isän sukat kengistä ja pöllyttää äidin kukkien koristeet ympäri lattioita. Kyllä on etevä kaveri!

Kesäksi on suunniteltu mätsäreissä käymistä ja muutamat näyttelytkin voisi olla ajankohtaiset. Kunhan vedet lämpenevät, niin ajattelin kokeilla, että tykkääkö Rambo uimisesta, tosin taidan laittaa sille pannan ja hevosten juoksutusliinan, ettei virta vie sitä joella. Saakohan noin pienelle pelastusliivejä, voitaisiin mennä vaikka veneilemään.

Lisäksi otetaan kesälomareissulle Rambo mukaan ja lähdetään käymään sen kotikonnuilla. Kesää siis odotellessa.

Kaaheen aakeen laakeeta.

Koska Rambo on pohjanmaanpoikia, niin sen kunniaksi kyseinen otsikko.

Meillä oli talvinen ulkoilupäivä viime viikon lauantaina, mutta kuvia saadaan eetteriin vasta nyt. Käytiin katsomassa tiluksen rajat, joita hurjan vahtikoiramme olisi sitten tulevaisuudessa tarkoitus vahtia. Kyllä on iso vastuu pienillä hartioilla. ;)

Tuosta salamannopeasta otuksesta oli ajoittain vähän hankala saada kuvia, mutta jokunen sentään onnistui. Yritin myös juosta sen kanssa kilpaa pihatiellä, hävisin armotta.

Pihatiellä.

Ja kaukana virtaa joki.

Muutenkin on mennyt ihan hyvin. Maanantaina käytiin taas rokotuksella ja muutaman viikon päästä mennään vielä ottamaan rabies-rokote.

Rambolla on myös uusi harrastus, rusakonpapanoiden syöminen talon nurkalta. Siinä kun näkyy vähän ruohoa jo ja rusakot käyvät ilmeisesti siinä ruokailemassa ja jättäneet sitten niin herkullisia papanoita jälkeensä. Voi hyi. Jostain syystä Rambolla ei ole asiaa nuolemaan ainakaan mun naamaani...

Paras kuva, vähän suurennettuna vielä loppuun.

Yksin kotona.

Ennen meillä oli siistiä, nyt meillä on koira.


Herra oli kotona yksin 1½ tuntia. Yleensä se nukkuu, nyt oli sisustettu.


Rambon sisustuspalvelu käytettävissä myös muille, ota rohkeasti yhteyttä!

Sosialistumista ja vatsanpuruja.

Taas on jokunen hetki vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin.
Kaikenlaista on sen jälkeen tapahtunutkin.

Muutama viikko sitten kävimme Rambon kanssa ottamassa rokotuksen. Eläinlääkärireissu meni hyvin, Rambo käyttäytyi nätisti eikä pelännyt edes pöydällä oloa. Lekuri sanoi, että pentu saattaa olla pari päivää vähän väsynyt ja rokotus voi nostaa kuumeen. Rambo otti sen kuitenkin jonain piristysruiskeena ja juoksi ympäri kämppää samaan tahtiin, kuin aina ennenkin.

Toisiin koiriin ollaan myös tutustuttu, joskin vaihtelevalla menestyksellä.
Sukulaiskoira Bella suhtautui riehuvaan pentuun äidillisellä lempeydellä, vaikkakin jossain vaiheessa vähän ärähdettiin, kun toinen ei tajunnut lopettaa. Kävimme myös hiihtolomaviikolla Äetsässä koirahallilla pentujen peuhutunnilla, mutta siellä oli meidän lisäksi vain yksi pentu ja sitäkin Rambo pelkäsi, vaikka ei se kovasti isompi edes ollut.

Viime viikolla kävimme myös samaisella hallilla pentutottelevaisuudessa. Siellä oli kaksi muuta meidän lisäksi ja kokoero oli luonnollisesti valtava. Mutta Rambo oli kaikkein rohkein! Siellä oli kaikkia pieniä harjoituksia, kuten hihnakäyttäytymistä ja huomioimista, luoksetuloa ym. Yksi tehtävä oli mennä läpi 5-6 metriä pitkästä agilityputkesta joka rapisi ja hytkyi. Ensin ei Rambo uskaltanut mennä, mutta kun Isäntä tuli päästämään irti ja minä menin toiseen päähän huutamaan, niin johan tuli ja juosten. Muita koiria ei putkeen saatu edes menemään. Tässä nähtiin siis tämä pienen koiran leijonanrohkeus.

Viime perjantaina Rambo oli vähän kipeä. Aamulla se oli ok, söi ja riehui normaalisti. Kun tulin ruokatunnille, se vinkui ja oli tosi apaattinen, ei halunnut tulla ulos ym. Virkistyi vähän ja oli melkein normaali ja uskalsin mennä takaisin töihin. Kun tulin töistä oli herra taas samanlainen. Vingahteli välillä tosi korkealla äänellä. Rupesin soittamaan jo eläinlääkärin päivystävään numeroon, kun herra päätti piristyä ja loppuillan se oli ihan normaali, söi ym. Yöllä sitten vinkuminen alkoi taas ja nukuttiin koko porukka kyllä todella huonosti. Rambo saattoi yhtäkkiä vingahtaa kimeästi, kiertää ja pyöriä ja nukkua taas muutaman tunnin. Aamulla sain houkutella sen ulos ja Rambo teki todella isot kasat ja vähän ajan päästä pyysi taas ulos ja teki samanlaiset. Sen jälkeen mentiin taas vanhaan malliin, ei sattunut vatsaan enää! Ilmeisesti jotain pikku ummetusta/muuta vatsanpurua, mutta ohi meni ja hyvä niin! (Miksi eläimet päättävät aina sairastua viikonloppuna, kun päivystävää ei saa varmasti mistään kiinni?)

Ollaan myös käyty pienillä noin 1-1,5 km kävelylenkeillä. Aikaa menee yleensä puoli tuntia, riippuu vähän kuinka kauan nuuskitaan mitäkin ja kuinka monta mielenkiintoista ihmistä, autoa tms tulee vastaan. Tai jos nähdään jännä traktori ja pelottavia koiria. Rambolla on ollut pimeällä päällä heijastinliivi, joka kylläkin kaipaa vähän pienennystä, muuten on ihan hyvä.


Näihin tunnelmiin tällä kertaa, palailen taas.

ps. Blogin tilastoista näen mistä päin maailmaa sivuilla on surffattu, yksi klikkaus oli Serbiasta! Terveisiä vain sinne!

Shoppailua.

Tänään käytiin Kokemäellä Musti&Mirri-liikkeessä hakemassa Rambolle ruokasäkki. Mukaan tarttui kaikkea muutakin pientä, kuten hampaita puhdistava luu, tölkkiruokaa, kong ja suihketta, joka auttaa harjauksessa.

Kokeilin suihketta heti kotona ja oli kyllä todella hyvä tuote! Turkki oli helpompi harjata ja jäi tosi pehmeäksi!

Tassusaksia ei ollut, mutta taidan tilata ne netin kautta, siellä oli jotain muutakin, mitä voisin ottaa samaan kuormaan.

Ensi viikolle onkin tiedossa kaikkea jännää.
Maanantaina olisi rokotusaika eläinlääkärillä ja torstaina olisi tarkoitus mennä Äetsään koirahallille pentujen peuhutunnille. Toivottavasti sinne tulee muitakin pieniä pentuja, että Rambo pääsee leikkimään.

Pakkaset on nyt hetkeksi ainakin historiaa ja meidän remmikoulutus alkaa olla siinä vaiheessa, että voidaan kohta siirtyä ulos. Koirahallilla on myös maanantaisin pentujen koulutusryhmä, tunnin lopuksi leikitään. Siellä voisi ruveta käymään, niin saisi Rambo tutustua muihin samalla.

Smooth Criminal

Lauantain vierailu meni ihan hyvin. Yhdelle matolle pääsi pisut ja nekin sanomalehden viereen... Mutta ei onneksi sille turkkilaiselle matolle. ;)

Koko tämän iltapäivän ja illan Rambo on juossut ihan hulluna ympäri kämppää. Remmikäyttäytymistä on harjoiteltu sisätiloissa, jos vaikka päästäisiin pikku lenkeille, kunhan nuo pakkaset tuosta (toivottavasti) alkavat kohta lauhtua.

Eilen Rambolla olikin jänniä hetkiä. Mentiin postilaatikolle hakemaan postia. Lumikasan päällä istui iso varis. Rambo tietty kovana jätkänä haukkumaan moiselle. Varista tosin ei kiinnostanut tippaakaan. Naapurin koira sen sijaan kuuli haukunnan ja tuli nurkalle haukkumaan. Ikinä en ole nähnyt Rambon liikkuvan niin kovaa, kun se ampaisi takaisin kotipihaan. Hain sen sitten roskiksen luota, kahden lumikasan välistä ja vein sylissä postilaatikolle. Oikein rohkeuden huipentuma. Tänään käytiin hakemassa posti ihan normaalisti, ilman naapurin pelottavia koiria tai hervottoman kokoisia variksia.

Liityin Pomeranian-foorumille, katsotaan tuleeko sinne kirjoiteltua mitään. Laitan linkin tuohon sivuun, jos joku muukin haluaa poiketa.

Arkea.

Jaahas.

Melkein kaksi viikkoa koiranomistajana on kulunut ja nopeasti ovatkin kuluneet!

Ensimmäiset päivät olivat aikamoista totuttelua puolin ja toisin, mutta nyt asiat luistaa jo rutiinilla. Rambo roikkuu jo sujuvasti housunpuntissa ja levittää lelunsa ympäri keittiön tai olohuoneen lattiaa.

Harmillisena takaiskuna tulivat nämä järkyttävät pakkaset, jotka vähän rajoittavat pikkuherran ulkoilua. Asioilla käydään nopeasti pihalla ja sitten äkkiä sisälle. Mutta Rambo osaa pyytää pihalle ja tekee suurimman osan asioistaan sinne ja siitä olen erittäin ylpeä. Kyllähän meillä on pissitty sanomalehdelle ja sen viereen ja matolle ja vessan lattialle ja pesuhuoneeseen, mut ei se oo niin justiinsa. Aina ei kerkiä pyytämään ulos tai tyhmät ihmiset ei tajua, et taas olis hätä, vaik just kävin 5 min. sitten..

Useaan otteeseen on harmittanut myös videokameran puute, mitä loistavaa kuvamateriaalia olisinkaan saanut pikkukoiran iltahulluttelusta, jossa karvakuula juoksee ympäri kämppää milloin mikäkin suussaan, liinat kiinni ja toiseen suuntaan, pari kierrosta takkaa ympäri ja eteiseen... Kyllä pienellä koiralla sitten on kivaa, pakko myöntää.


Kouluttaminen aloitettiin tietenkin samana päivänä, kun kotiin tultiin.
Luokse tulo: jep
Tuntee nimensä: jep
Istuminen: vaihteleva menestys
Jätä: jep
Irti: vaihteleva menestys

Vähän ollaan harjoiteltu myös hihnassa kulkemista ja sitä ettei aina tarvitsisi hyppiä vaikka onkin pieni. Pöydällä oloa on myös treenattu.
Vielä on työsarkaa runsaasti ja tietysti vähän pelottaa, että tuleeko tuostakin nyt sellainen räksyttävä pikkukoira vai saanko sen kasvatettua "kuriin ja nuhteeseen"..?

Ensi kesän näyttelyitä jo katselin sillä silmällä ja Pöytyällä olisi varsin mukavan oloiset näyttelyt, ehkä ilmoitan Rambon niihin, ilmoittamisaikaa on kuitenkin vielä kuukausitolkulla. Mutta ehkä me kuitenkin ensin käydään jossain mätsäreissä ja käyn itse ainakin Tampereen näyttelyissä tutustumassa menoon.
Rambolla kävi viime viikon vaihteessa runsaasti vieraitakin ja tänään olemme menossa vastavierailulle vanhempieni luokse. Saas nähdä miten käy...